En vaan enää ymmärrä. Miten toinen ihminen voi AINA ymmärtää asiat negatiivisesti ja väärin? Vaikka kuinka tarkoittaisit hyvää. Välillä vaan tuntuu siltä, että olisi paljon parempi olla vaan hiljaa ja näkymätön.

Minusta tuntuu nykyään, etten voi olla kotonamme oma itseni. Minun on koko ajan varottava äänensävyjäni ja mietittävä sanani tarkkaan. Auta armias, jos vahingossa tiuskasen jotain. tai korotan vähänkään ääntäni. Hiljainen vihanpito alkaa heti ja sitten saan taas pyydellä anteeksi, jotta mykkäkoulu loppuu. Väkivaltaa ei perheessämme ole (onneksi), mutta syvä hiljaisuus on yhtä haavoittavaa.

Avomieheni, J, ei kestä yhtään negatiivista sanaa itsestään tai yhtään neuvoa minulta. Mykkäkoulu alkaa heti, jos vaikka ehdotan hänelle, että kannattaisi tehdä jotain erillä tavalla.  Hänen mielestään HÄN on aina oikeassa, enkä minä voi tietää mistään mitään enemmän tai paremmin kuin HÄN.

Ahdistaa ja masentaa. Kun minua ahdistaa, ahmin. Kaikkea mahdollista ruokaa. Ruokaa, joka liimautuu minuun. Ruokaa, joka on tehnyt minusta lihavan. Ja lihavuus ahdistaa minua lisää.

Hyvinä päivinä rakastan J:tä enemmän kuin ketään. Hyvinä päivinä kaikki on hyvin.